Ei niin lankka päivä

Ninni istui eilen illalla sohvalla ja tuumasi: "Huh huh, olipa lankka, lankka päivä!"

Sen verran rankka päivä oli mullakin, etten jaksanut kirjoitella mitään. Koulussa meni iltaan asti ja sen päälle vielä vähän tehtäviä. Tänään oli rennompaa ja kävin kaupungillakin pitkästä aikaa. Tuhlasin vajaassa tunnissa ennätyksellisen määrän rahaa. Oikeasti lähdin ostamaan vain pikkuhousuja, mutta jotenkin kaikki riistäytyi käsistä. Ja miten pikkuhousut voi olla niin kalliita?! Eihän niissä ole kangastakaan kuin nimeksi! Tästä turhautuneena marssin lastenosastolle ja ostin kohtuulliseen hintaan Hello Kitty -pikkareita, arvatenkin suurinta kokoa. Sovin kotona Ninnin kanssa, että ostetaan sille samanlainen paketti.

Shoppailusta virkistyneenä aion mennä leikkimään pikkueläimillä, saada illan aikana valmiiksi viikon toisen Mario Myssyn ja pakata kassit valmiiksi, sillä huomenna lähdetään Lestille!

Joululahja-ahdistus

Nyt se iski. Eihän ens viikolla voi olla jo joulukuu! Mulla on ihan liian paljon tekemättä! Vuorokaudessa saisi olla ainakin kolmekymmentä tuntia. Ei siinä mitään, jos voisi vaan kutoa, mutta kun pitäisi kouluhommiakin tehdä.

Kävin eilen maanantaipäivän piristykseksi lankakaupassa. Siitähän olikin jo puhetta, ettei meiltä lankoja juurikaan löydy. Tämä touhu alkaa saada jo maanisia piirteitä. Ostin lisää Fabelia, koska valikoimassa oli uusia värejä ja toisesta liikkeestä löytyi ihanaa pinkkiä Fritidsgarnia, josta olen joskus tehnyt pipon ja jäljelle jäänyt kerä ei yksinään riitä mihinkään. Lisäksi ostin paksut puiset puikot tulevia huiveja varten. Nam! Langat on mun fetissi.

Eilen valmistunut MarioMyssy sai heti käyttäjän. Tosin tämä on menossa ystävälle, joten ehkä Sohville pitää tehdä oma!

Lunta tulvillaan...

Tänään saatiin tämän talven ensimmäinen kunnon lumipyry! On siis ollut täydellinen päivä käpertyä sohvannurkkaan kutimen ja kissan kanssa. Päivällä pyörin kirpparilla ja löysin vaatekaappiin täytettä + kaksi kirjaa. Illan ohjelmistossa oli Idolsia ja ompeluseurat Ainolla. Eilen aloittamani myssy valmistuu vauhdilla. Mulla on se perustavan laatuinen ongelma, että samaan aikaan pitää olla tosi monta työtä tekeillä. Kai se on jotain pitkäjännitteisyyden puutetta, kun en jaksa kauan tehdä yhtä ja samaa, vaan välillä pitää vaihtaa. Aloitan jatkuvasti uusia töitä, vaikka entisetkin on kesken. Jotain on kyllä valmistunutkin, nimittäin hahtuvalapaset, jotka pitää vain pukata koneeseen huopumaan. Huovuttamisesta puheen ollen, tässä kissankoppa, joka on saanut loistavan vastaanoton!


Ja nyt äänestämään Pete jatkoon! Hauskaa alkavaa viikkoa!

Kissanpäiviä

Sohvi on ihan selvästi kiinnostunut kirjallisuudesta. Lymysi kaapissa kirjojen seassa pitkän aikaa. Tein eilen pienen lankainventaarion. Keristä tuli hieno kokolattiamatto olohuoneeseen ja uusia värkkäysideoita tulvi päähän niin, että korvissa soi. Huono puoli siinä lankojen ihastelussa ja levittelyssä oli se, että nyt Toni ei ollenkaan ymmärrä, miksi pitää ostaa uusia lankoja joka viikko. Minimanissa olisi kuulemma tarjouksia... Ja Poppelissa on pakko käydä, koska tarvitsen paksut puiset puikot huivien tekoa varten. Hahtuvainen kissanpeti on koneessa, kohta nähdään tuleeko siitä oikeasti kissanpeti vaiko kännykkäteline. Huovuttaminen on sitten jännää!

Täytyy laittaa vielä uusi kuva. Ihana, ihana kissa!

Sohvi tuli kotiin!

Saanko esitellä, blogikissani Sohvi! Reppana on vielä aivan pyörryksissä uudesta kodista. Joka nurkka on haisteltu ja vähän lelujakin kokeiltu. Tulen kertomaan Sohvin edesottamuksista, mutta nyt viinilasin ääreen!

Heipä hei

Emmi on ihan oikeessa, kuka noita otsikoita jaksaa keksiä?

Takana on pitkä päivä koulussa. Ei siis puhettakaan, että olisin käyttänyt illan tehtävien tekemiseen, vaikka olisi ehkä pitänyt. Onneksi viikonloppu on edessä, mullahan se alkaa jo huomenna.

Kouluhommien sijaan olen duunaillut kaikkea hyödyllistä, kuten kytännyt Villaketun ja Roope Lipastin blogeja, laittanut kissanhiekan valmiiksi (jos lapsukaista pissattaa heti, kun pääsee uuteen kotiin, eikä vessassa olekaan hiekkaa, niin APUA!), tehnyt huomista varten makaronilaatikon (jonka salaisuus piilee juustokastikkeessa), virkannut kissanpetiä ja pähkäillyt joululahjasuunnitelmieni kanssa. Fakta on se, että joulu tulee ihan liian nopeasti, joten osa lahjoistani jää jälkitoimitukseen. Toivottavasti saajat eivät pahastu.

Koska en ole saanut valmiiksi mitään uutta, voisin esitellä loppukesänä valmistuneet Virta-sukat, joiden ohje löytyy Punokset puikoille -kirjasta. Lanka on jotain mitä lie, mummun varastoista. Kauniithan nuo ovat, mutta ohjeesta en tykännyt, oli aika työläs!

Äidin mietteitä

Ninni on perinyt kaikki ärsyttävät ominaisuutensa multa. Se ei voi olla, jos kädet on likaiset tai ruokaa menee naamaan syödessä. Sillä on uskomattoman lyhyt pinna, eikä sille kelpaa mikä tahansa pipo. Se on ihan kuin minä! Paitsi Tonin näköinen.

Ostin tänään meidän kissavauvalle kaiken tarpeellisen. Enää puuttuu se kissa.

Iski kauhea flunssa, nenä vuotaa ja kurkku on karhea. Saa nähdä, millaiseksi tämä äityy. Askartelin paskartelin vähän joulukortteja, mutta en niin hienoja, että viitsisin niitä täällä esitellä.

Nyt virkkaamaan, kissanpetiä tarvitaan torstaina!

Väsytystaistelu kannatti!

Pieni karvainen ihanuus muuttaa meille torstaina! Hän on harmaaraidallinen tyttökissa, jonka nimi on vielä hukassa. Kerttu? Myy? Hilma? Vaihtoehtojahan löytyy. Huomenna on luvassa ostosretki eläintarvikekauppaan. Täytyy hankkia ainakin hiekkalaatikko+hiekkaa, kuljetuskoppa, ruokaa ja leluja. Aloin jo virkata hahtuvasta koppaa tulevalle lapsukaiselle. Miten tässä malttaa odottaa torstaihin?!

By the way, tänään tuli lunta. Ninni oli ihan, että vau!

Lankoja, lisää lankoja!

Mä oon niin onnellinen! (äännetään silleen kummelimaisesti)

Juupa juu, käytiin sitten messuilla. Hippasen verran paloi rahaa, mutta sehän oli tarkoituskin! Voi niitä kaikkia ihanuuksia! Voisin ostaa vyyhtejä ja keriä ihan vain koristeiksi, kun ovat niin kauniita. Mukaan lähti hahtuvaa, myssy- ja huivilankoja, muutama kerä Teddyä ja joulukorttivärkkejä. Kaiken kaikkiaan loistava saalis! Nyt lötkähdän sohvalle kutomaan, telkkarista tulee Kummisetä. Taidanpa sivistää itseäni katsomalla sen.

Torstai

Tein päivän hyvän työn ja kävin luovuttamassa verta. Palkaksi sain hyvän mielen ja joulukalenterin. Ja päänsäryn, joka ei meinaa lähteä, vaikka kuinka joisi. Ninni istuu potalla ja lukee ääneen Käsityökerhon lehteä.

Mulle tarjottiin tänään kissanpentua! Sen täytyy olla enne. Mies vastustaa edelleen, mutta sanokaapa, miksei aikuinen ihminen saa ottaa kissaa, jos haluaa? Tyhmää, että sitä pitää kysyä joltakulta.

Tampereen messut lähestyy. Joka päivä mietin, mitä kutoisin matkalla. Hassua, miten ihminen voikin muuttua vuodessa, jos vaikka hurahtaa käsitöihin. Mutta siis ne messut, ne messut. Ostoslistallani on ainakin Noro-lankaa, jos sitä olisi tarjolla. Taidanpa taas käydä lukemassa näytteilleasettajalistan läpi, että pääsen fiilikseen. Tässä vielä kuva niistä mainitsemistani Fabel-sukista. Uudet on puikoilla!

Ei kahta ilman kolmatta

Joko tämä kuoleminen vihdoin loppuu?! Kyllä tässä suvussa olisi ollut jo surua riittämiin. Lähetän voimia ja lämpimän halauksen pohjoiseen.

Tässä kirjoituksessa mun oli tarkoitus höpöttää uusista kengistäni, ihanista ystävistä ja ehkä myös vähän leuhkia vasta valmistuneilla Fabel-sukilla. Ehkä ensi kerralla. Nyt voi olla vain hiljaa.

Kiipeilyä

Otsikko kertoo tämän illan aktiviteettini. Olin siis kiipeilemässä. Voin rehellisesti sanoa, etten oli kuuna päivänä pelännyt yhtä paljon. Koko touhu oli kuin suoraan painajaisunesta. Siellä korkeuksissa pidät lähes tulkoon kynsin ja hampain pikku mutikoista kiinni, jalat tärrää ja päätä huimaa. Ei siis todellakaan mun laji. Sen järjettömän pelkäämisen jälkeen tuli ihan maha kipeäksi. Enkä tuntenut itseäni millään tavalla voittajaksi, vaikka katon rajassa kiikuinkin. Mutta tulipahan kokeiltua.

Jännittämisen vastapainoksi aion rentoutua elokuvan parissa, ehkä nauttia lasin viiniä. Huomenna suunnataan Lestijärvelle.

Suru

Minun suruni on kuppi, joka täyttyy pikkuhiljaa ja aina lopulta tulvii yli äyräiden. Se tulva on itku, jonka voi aiheuttaa mikä tahansa: valokuva, esine tai tuttu ääni päässä. Itkun jälkeen olo on kevyt, kuppi tyhjentynyt, jotta täyttyminen voi taas alkaa.

Kun lauantaina kävin hautausmaalla, koitin etsiä jonkun vuonna -62 syntyneen hautaa. Ei sellaista löytynyt. Kaikki kuolleet olivat syntyneet joskus vuonna viis tai 1912. Taas mieleen hiipi katkeruus. Miksi näin kävi meille?

Ostetaan kissa

Ihan tyhmää pitää blogia, jos ei omista blogikissaa. Kaikilla käsityöihmisillä on kissa. Ainakin niillä, joilla on myös blogi. Laittaisin tänne maailman ihanimpia kissakuvia! Nyt joudutaan tyytymään kuvaan lapasista, jotka sain valmiiksi tänään. Enkä muuten toista kertaa tee samanlaisia, sillä lankojen päättelyssä oli tosiaankin hommaa! Kuvio on hieman muokattu Malla-lapasista. Huomenna on piiitkä päivä koulussa, mutta toivon kyllä vielä illalla tapaavani tyttöjä ompeluseurojen merkeissä.

Bloggaamisen oppitunti

Kuten näette, osasin vaihtaa taustakuvaa! Ymmärrän hyvin niitä vanhemman sukupolven ihmisiä, jotka eivät halua opetella tietokoneen käyttöä. On tämä aikamoista sohellusta, kun ei yhtään tiedä mitä on tekemässä ja mitä napin painalluksesta tapahtuu. Joka tapauksessa aika kivan taustan löysin, vaikka Late Lammasta tulikin vähän ikävä. Noita taustakuvia voisi selailla vaikka kokopäivän ja olisi kiva testailla muitakin, mutten kestä sitä jännitysmomenttia, mikä kokeilemiseen liittyy. Saisin vielä solmulle koko koneen.

Kouluun pitäisi malttaa lähteä tunnin päästä, vaikka on kyllä naurettavan lyhyt päivä.Ulkona on kaunis ilma, aurinkokin melkein paistaa. Huomasin kalenteria katsoessani, että tämä mun opiskelu on aika lailla lomailupainotteista. Taas ensi viikolla on maanantai ja tiistai vapaata, joten taidan jäädä Lestille tiistaihin asti. Voidaan sitten Ninnin kans körötellä bussilla takaisin.

Amerikan presidentinvaalit jännittää, haluaisin seurata tulosten laskentaa, mutta huomenna kouluun on mentävä jo kahdeksaks! Käsityörintamalta sen verran, että ensimmäiset kuvioneulelapaseni ovat päättelyä vaille valmiit, mutta se homma ei olekaan tehty käden käänteessä, sillä langanpätkiä on lapasen sisus täynnä. Jotten tuntisi itseäni toivottomaksi lusmuilijaksi, alan lukea autismikirjallisuutta torstain kurssia varten. Ninnin sanoin: Palataan!

Täällä ollaan! En olekaan niin tumpelo näiden vehkeiden kanssa kuin etukäteen ajattelin. Nyt siis loppui omasta blogista haaveileminen, sillä tässä se nyt on!

Minä olen siis kohta 2-vuotiaan Ninnin äiti ja yritän kovasti opiskella sen minkä käsitöiltä ja muulta värkkäämiseltä ehdin. Olen kyllä huomannut, että pitkät ja puuduttavat luennot eivät ole ollenkaan niin pahoja, kun samalla kilisyttelee puikkoja. Käsitöiden lisäksi tykkään lukemisesta, kirpputoreista, teestä ja kissoista. Kissaa meillä ei kylläkään ole ennen kuin onnistun vakuuttamaan mieheni kissan tarpeellisuudesta.

Tämä päivä lähti hienosti käyntiin, kun syöksyin heti aamusta uuden lankakaupan avajaisiin. Mukaan lähti monta kerää ihanaa Fabel-lankaa ja luulenpa, että seuraavat opintotukeni tulen kantamaan kyseiseen liikkeeseen!